Viikko on kulunut vinhaa vauhtia, ei tahdo täti pysyä moisessa pyörityksessä mukana ;). Töissä pitää käydä, vaikka olisi niin paljon muutakin tähdellistä tekemistä.

Viime keskiviikkona lähdin töiden jälkeen shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää telkkari ja puhelin. Löytyihän ne, vaikka koville ottikin! Juuri se telkkari, jonka halusin, oli varastosta loppu (ja valmistuskin lopetettu,joten kyseistä mallia ei voinut edes tilata). Ja toinen lähes samanlainen malli oli jo satasen kalliimpi. Ostin sitten sen esittelytelkkarin ja sain siitä vähän alennustakin :). Koska olen tuleva köyhä opiskelija, niin keräsin sen verran säälipisteitä, että puhelinta en ostanut itse. Kiva, kun on lähimmäisiä, jotka auttavat. Vaikka minä olenkin kyllä aika huono ottamaan apua vastaan, mutta täytyy kai opetella. Tunnen itseni tosi itsekkääksi, jos otan lähimmäisiltä jotain tavaraa tai palveluksia vastaan ilman mitään erityistä syytä. Mutta joka tapauksessa nyt olen uuden, tyttömäisen pinkin kännyn omistaja :). Ensin tosin halusin puhelimestakin ihan eri mallin, mutta sitä ei saanut kuin jonain soneran pakettina ja minähän en sellaisia tahdo. Olen silleen vanhanaikainen, että jos menen hankkimaan kaupasta puhelinta, niin haluan vain ja ainoastaan sen puhelimen enkä mitään muuta. Ja läppärille ja telkkarillekaan en huolinut mitään vakuutusta niitä ostettaessa. Tähän mennessä en ole kuitenkaan tiputtanut töllöä lattialle tai kaatanut juomia näppäimistölle, siis entisessäkään elämässä.

Koska uusi töllö oli esittelykappale, niin siinä oli asetukset ja kanavahautkin jo tehty eli ei muuta kuin katsomaan. Tosin melko vähän olen telkkaria ehtinyt katsoa, viimeksi Kauhukeittiön sunnuntaina. Puhelimella on kyllä ollut käyttöä, kaverit ovat melko ahkerasti kyselleet kuulumisia, kun elämänmuutoksestani saivat tietää. Ja sainpa peruutettua lehtitilauksenkin, huomenna postiluukusta kolahtaa viimeinen sanomalehti, sen jälkeen pitää uutiset lukea netistä tai katsoa telkkarista.

Kalusteliikkeeseen ja eksällekin sain soitettua. Eksä lupasi tuoda kalusteet minulle perjantaina. Eli perjantaina minusta tuli sitten onnellinen uuden sängyn ja ruokapöydän sekä tuolien omistaja. Tai tiedä siitä onnesta..sängyn kasaus oli helppoa, kun tarvitsi kiinnittää vain jalat (jenkkisänky), samoin pöydän kasaaminen, mutta tuolien kanssa tarvitsikin sitten jo useammankin lähimmäisen apua :). Kun oli kyse halvoista kalusteista, niin osa tuolin ruuvinrei 'istä oli liian lyhyitä..eli tarvittiin poraaja-penaa ;). Enkä kyllä osallistunut itse tuolien kasaamiseenkaan paitsi olin henkisenä tukena, onhan sekin jo jotain!

Lauantaina kävin tekemässä sellaisia pikkuostoksia kuin uudet vuodevaatteet ja saunaan lämpömittari. Kävin myöskin syömässä mukavassa seurassa eräässä keskustaravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta kahvi kitkerää..no, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina harrastin maaseutumatkailua :). Kävin siis vierailulla maalla ja siellä vierähti useampi tunti. Ihan mukavaa oli . Ja paluumatkalla tuli käytyä abc.llä syömässä, kohtuuhyvää ruokaa ja myöskin kahvia.  Nykyään huoltisruuat saattavat jo vetää vertoja ravintolaruuille..

Eilen maanantaina oli myöskin vierailupäivä, tällä kertaa kaupungissa. Eli ilta kului aika nopeasti hyvässä seurassa terassilla kahvitellen. Tosin mietin tässä, että sainko eilen illalla kylmää, kun kurkku tuntuu vähän kipeältä..Sitä kuvittelee, että kun on kesä, voi vielä illallakin olla t-paitasillaan, mutta oikeasti kai pitäisi vetää palttoo niskaan.

Tänäänkin oli taas niin sateista! Aamulla menin sateen takia bussilla töihin, mutta iltapäivällä kaupungissa paistoi aurinko, joten päätin kävellä kotiin (4-5 km). Olin kävellyt ehkä kilsan, kun alkoi sataa tosi kovaa ja mulla ei ollut kuin sellainen pieni, kassiin mahtuva sateenvarjo. Eli kotiinpäästyäni olin muuten märkä, paitsi pää oli pysynyt kuivana. Ja aurinko alkoi paistaa siinä vaiheessa, kun tulin kotipihaan. Yläkerran herra ei siis vissiin tykkää tästä syntisestä tädistä ;).

Mun veli tuli nyt illalla laittamaan mulle eteisen peilin ja  muutaman taulun seinälle. Ja sitten tietysti kahviteltiin ja juteltiin. Muksaa, kun veli asuu suht lähellä ja voi auttaa tuollaisissa "miesten hommissa". Tai kai sitä voisi hommata porakoneen itsellekin, kai se minunkin kädessä pysyisi. Mutta tuleepa tavattua veljeä useammin, kun on mukamas ihan tärkeitä syitäkin. Kyllähän minä veljestä tykkään ja hänkin varmasti minusta, mutta silti yhteydenpito tahtoo välillä unohtua..

Tässäpä ne viikon kuulumiset oli. Nyt pitää rientää peiton alle, että jaksaa huomenna töissä. Ja kotonakin pitäisi kai jotain tehdä, siivota ja pestä pyykkiä, ehkä silittääkin..Mukavaa viikonjatkoa kaikille lukijoille!

Taas yksi kesäpäivä illassa. Tosin ei nyt kyllä kesäisen lämmintä ole. Työpaikalla vanhassa talossa mua jopa paleli vähän. Pitäisi olla pitkähihainen paita päällä..

Töiden jälkeen lähdin polkemaan pyörällä vanhalle kämpälle. Tarkoitus oli tutkiskella vähän varastoa ja tuoda taas muutama laatikko mun tavaroita uuteen kämppään. No, ei tietenkään pyörällä, vaan sedän suosiollisella avustuksella :). Kyllä minä sieltä yhtä ja toista taas roudasinkin. Mutta vielä jäi tavaraa seuraavallekin kerralle. Varasto on niin täynnä, ettei siitä ihan heti ota selkoa. Ja vaikea tietysti keräilijänä päättää, mistä tavaroista luopuu. Kaikkea en kuitenkaan voi tänne uuteen asuntoon raahata.

Huomenna taidan käydä ostamassa sen telkkarin, maksoi mitä maksoi. Kerranhan se vaan kirpaisee. Ja kun maksaa muovirahalla,niin eihän se niin pahalta tunnu kuin aitoa tuohta tiskiin iskiessä ;). Katriina tuolla kommenteissa ehdotti, että voisihan sitä telkkua katsoa tietokoneen kauttakin, mutta en taida tyytyä siihen ratkaisuun...

Mulle tuli kyllä yksi ylimääräinenkin ostos. Tiputin nimittäin viikonloppuna puhelimen lattialle ja aparaatti taukosi vähäksi aikaa toimimasta. Kun otin akun ja muistikortin irti ja laitoin ne takaisin paikalleen, puhelin tuntui toimivan. Mutta tänään iltapäivällä, kun yritin soittaa, niin puhelin taas temppuili. Onneksi viestejä pystyy sentäs lähettämään ja vastaanottamaan. Täytyy huomenna hakea uusi puhelin..

Tänään varmaan yrittivät sieltä kalusteliikkeestäkin soittaa, mutta en voinut rikkinäisen puhelimen takia vastata. Hyvä kuitenkin tietää, että sänky ja pöytä ovat todennäköisesti haettavissa. Siis kunhan setä ehtii..Eli hiljalleen tämä asunto alkaa näyttää ihan oikealta kodilta :).

Nyt lähden iltatoimiin ja ehkä luen vähän ennen nukkumaanmenoa. Hiukan on kyllä nuutunut olo, joten saatan nukahtaa aika pian. Aurinkoista viikonjatketta!

Ohhoijaa, taas on kulunut ikuisuus edellisestä kirjoituksesta! Mutta kai mä voin nyt laittaa kaiken muuton syyksi ;). Viikot vaan tuntuu vilahtavan ohi ihan huomaamatta..

Juhannuskin tuli ja meni eli nyt päivät vaan lyhenee ja kohti syksyä mennään. Jussin vietin mukavassa seurassa, mutta juhlajuomia en tietysti osannut nauttia oikeaoppisesti ja olin sitten aika kipee. Onneksi sain asianmukaista hoivaa ja huolenpitoa :).

Juhannuksen jälkeen alkoi armoton pakkaaminen. Mistä sitä tavaraa onkin niin paljon kertynyt?! No, muuton yhteydessä tulee kyllä tehtyä inventaario ja hävitettyä turhat kamat. Varsinkin, kun muuttaa pienempään kämppään, kuten minä..Aika raskasta oli kyllä olla päivät töissä ja illat pakata muuttolaatikoita. Sitten setä vielä keksi, että hänellä on viikonloppuna omia menoja, joten muutto piti tehdä perjantaina parin tunnin aikana. Sehän oli mission impossible. Kun ei ollut edes tarpeeksi laatikoita, mihin pakata tavarat. Eli huonekalut ja muut tärkeimmät tavarat tuotiin silloin tänne mun uuteen kotiin, mutta edelleenkin vanhan kämpän kellarissa on mun kamoja. Setä asustelee siellä ainakin tämän kuukauden, joten täytyy hakea tavaroita pois.

Samaan aikaan muuttotohinoiden kanssa olisi ollut kummipojan kolmevuotissynttärit. Mutta sovittiin sitten, että käydään vasta seuraavalla viikolla. Yhdessä sedän kanssa siis mentiin ja yhteinen lahjakin annettiin. Vähän jänskältähän se tuntui..ja aattelin koko ajan, että kummipojan vanhemmat alkaa kyseleen jotain, mutta onneksi olivat hienotunteisia eivätkä vaatineet selvitystä kariutuneesta suhteesta.

Aikaa on kulunut myös ostoksien tekoon. Tänne uuteen kämppään on pitänyt ostaa yhtä sun toista. Ja tietysti pitää suorittaa hintavertailuja. Kyseisestä syystä johtuen mulla ei ole vieläkään telkkaria, kun kuvittelin saavani sen suunnilleen viidelläsadalla, mutta kaapeliverkon telkut onkin kalliimpia eli maksavat noin 650 euroa. Oikein itkettää luopua kyseisestä rahasummasta..onkohan mulla laihialaisia sukujuuria :). Mutta kai se töllö täytyy kuitenkin ostaa.

Muutenkin täällä on vielä askeettiset olosuhteet, kun tajusin liian myöhään, että sänky ja ruokapöytä pitää ostaa (tänne ei olisi mahtuneet entiset kämpän isot kalusteet). Eli olen nukkunut patjalla ja syönyt tiskipöydän tai sohvapöydän äärellä. Mutta tämähän kasvattaa vaan luonnetta :). Ja opinpahan arvostamaan niinkin yksinkertaisia asioita kuin pöytää ja sänkyä. Kaksi viikkoa sitten ne uudet kalusteet on tilattu, joten kai ne kohta tulee..Muutaman yön olen loisinut toisten nurkissa,että olen saanut nukkua ihan oikeassa sängyssä (johan sitä vanhalla tädillä menee selkä patjalla nukkuessa). Onneksi ystävällismielisiä sieluja on olemassa :).

Velikin kävi vaimonsa kanssa mua viikonloppuna moikkaamassa. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa.Ja lupasivat auttaa kaikessa, missä vaan voivat. Täytyy veljeä ainakin pyytää porailemaan muutama taulu seinälle. Ja ehkä jotain tavaroitakin pitää vielä kuskata..

Muuten elämä kulkee tavallisia uomiaan. Päivät töissä ja illat totuttelen tähän uuteen elämään. Reilun kuukauden päästä alkaa jo koulu! Kiva olisi vähän lomaillakin, mutta pitää kai tienata rahaa, kun ei sitä sitten opiskellessa liikaa ole.

Tässäpä nämä tärkeimmät tulikin. Loppuun vielä kiitokset Piiville minulle annetusta tunnustuksesta (jota en koe ansainneeni) ja Minskulle postikortista (hyvin toimi uusi postiluukku =D). Ja muksaa lomaa kaikille, joilla sellainen tällä hetkellä on!

Enkä nyt puhu säästä, vaan niistä muutoksen tuulista, jotka minun elämässäni puhaltaa. Sen verran voimakkaitakin puhureita välillä, että tädin pää on niistä sekaisin ;). No, loppupeleissä voisi sanoa, että olen hämmentynyt, mutta onnellinen. Pakko siis tulla onneaan tänne kuuluttamaan, vaikka en tiedä, käykö täällä Lisbetin aavekaupungissa enää kukaan.

Aavemaisuudesta puheenollen anonkin tässä (taas) synninpäästöä, kun en ole teihin blogiystäviin pitänyt yhteyttä. Voisin kai laulaa, että beibi anna mulle piiskaa , vaikka en masokisti olekaan ;).Mutta jonkunlaisen rangaistuksen olisin toki tästä mystisestä hiljaisuudesta ansainnut. Alistun siis nöyrästi kohtalooni ja määräämäänne rangaistukseen.

Mitäpäs minun elämässäni on sitten tapahtunut?! Töitä olen paiskinut siellä uudessa työpaikassa. Eka kuukausi sujui vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt viimeiset pari viikkoa on olleet jo ihan hyviä. Ja aika kevyttä duuniahan se on entiseen verrattuna eli poissa on se väsymys ja stressi, jotka vaivasivat vielä pari kuukautta sitten. En minä silti tätä duunia aio kovin kauan tehdä. Kyseessä on välietappi, josta suuntaan syksyllä eteenpäin.

Nimittäin tänään sain mukavaa postia. Olen päässyt opiskelemaan ja opinnot alkavat elokuussa. Olin jo aivan varma, etten saa opiskelupaikkaa, mutta tulihan tuo kirje loppujen lopuksi :). Ehdin kyllä jo suunnitella kaikenlaisia varasuunnitelmia, mitä teen jatkossa, mutta onneksi niitä ei nyt tarvitse toteuttaa. Vähän kyllä jänskättää, että miten se opiskelu pitkän työrupeaman jälkeen sujuu. Ja tietysti se taloudellinen puolikin vähän mietityttää. Kohta pitänee alkaa käymään paperisotaa eli hakea opintotukea, joka ei kyllä ole kovin kummoinen (muutama satanen). Melkein tulee mieleen, että jos ei hae tukea lainkaan ja tekee sitten vähän enemmän töitä opiskelun ohella. Jos opintotukea saa, niin saisi tienata vain jotain 500 euroa kuussa! En tiedä, onko kenelläkään kokemuksia asiasta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan ;). Onneksi siellä opiskelupaikassa on ilmainen ruoka, siinähän jo säästää, kun syö koululla mahansa täyteen. Kotona voi sitten nauttia makaronia ja tonnikalaa...tarkemmin ajatellen, taitaa minussa sittenkin olla vähän masokistia :).

No, ei muutokset vielä tähän loppuneet! Nimittäin asioita pitkään harkittuani, päätin vihdoin viimein ottaa ratkaisevan askeleen ja erota sedästä. Ehtihän siihen kymmeneen vuoteen mahtua paljon myrskyä ja välillä tyyntäkin. Mutta niin kauas toisistamme olemme jo ajautuneet, että turha jatkaa yhdessä olemista pelkän tottumuksen vuoksi, kun kumpikin voi olla onnellisempi tahollaan. Kauheasti minua kyllä pelotti ja jännitti kertoa sedälle erosta, mutta itse asiassa hän otti asian varsin fiksusti. Eli ihan ystävinä erotaan. Hän lupasi auttaa muutossakin.

Muutankin jo reilun viikon kuluttua. Asunto on toisella puolella kaupunkia ja se on tällä hetkellä peruskorjauksessa. Sikäli hyvä, ettei sitä tarvitse muuton yhteydessä jynssätä katosta lattiaan, kun kaikki pinnat on uusittu ja samoin hella, jääkaappi-pakastin ja astianpesukone ovat uusia. Neliöitä asunnossa on 43, mikä tietysti tuntuu tämän nykyisen asunnon jälkeen tosi pieneltä, mutta kyllähän minulle yksistään vähempikin tila riittää. En ole kyllä oikein mitään vielä tehnyt, mutta täytyy kai juhannuksen jälkeen aloittaa pakkausurakka. Ja kaupassakin pitäisi käydä ostamassa ainakin sänky ja keittiön pöytä tuoleineen sekä joitain kodinkoneita.

Ensin kuitenkin vietetään keskikesän juhlaa ja sitten vasta ajattelen muuttoa. Huomisen teen vielä normaalisti töitä, mutta sitten jään vapaille. Tarkoitus olisi viettää aikaa hyvässä seurassa, syödä ja juodakin ehkä vähän ;). Mitäpä sitä muuta tarvitsee ollakseen onnellinen. Nautitaan kesästä, sillä kuten länsinaapurikin laulaa: Sommaren är kort.

Muksaa juhannusta kaikille!

.

Taas on kulunut viikkokausia ilman, että täti on käynyt kirjoittelemassa. Tässä on tainnut tämän blogitouhun kanssa käydä vähän samoin kuin mulla aina käy kuntoilun ja laihdutuksenkin kanssa :). Ensin asiaan paneudutaan intoa täynnä ja jonkun aikaa tuota intoa jaksetaankin pitää yllä, mutta sitten tulee se repsahdus ;). Yritän kuitenkin vielä täällä blogiviidakossa rämpiä, vaikka vierailuni ovatkin satunnaisia. Eli periksi ei vielä anneta!

Kuten otsikossakin lukee ilmassa on ollut jännitystä. Jopa siitä määrin, että jo senkin takia kirjoittelu on täytynyt jättää väliin. Sormet olisivat kuitenkin vapisseet näppäimistöllä niin kovasti, että lopputuloksena olisi ollut pelkkää siansaksaa ;). Heh, eihän yhtään selittelyn makua?!

Mutta mikäs se sitten niin on jänskättänyt? No, ensinnäkin entinen työ loppui vappuna. Ihan tyytyväisenä, joskin hiukan haikein mielin työt lopetin. Taakse jäi kuitenkin pitkä työrupeama alalla ja myös muutamia mukavia työkavereita. Kaikki puhuivat mulle niin kauniisti silloin viimeisenä työpäivänä, että ihan tuli tippa linssiin. Ja kivan läksiäislahjankin sain :). Mutta eihän mitään ovia ole lopullisesti suljettu..

Muutamia päiviä rentouduin vapun jälkeen ja sitten viime viikon maanantaina alkoi tiivis kouluttautuminen nykyiseen työhön. Keskiviikkona jo hiukan aloittelin töitä, mutta torstai oli ensimmäinen virallinen työpäivä. Kyllä näin alussa on jännittänyt, että miten työstä suoriudun, mutta ainakin alku on ollut lupaava. Ja mukavia ovat olleet uudet työkaveritkin. Siis ei mitään valittamista toistaiseksi. Kyllähän se aika paha olisikin, jos heti neljän työpäivän jälkeen olisi tädin naama norsun v...lla ;).

Tänään oli erityisen jännittävä päivä, sillä kuten aiemmin tänne kirjoittelin, olen hakenut opiskelupaikkaa ja tänä aamuna oli kyseisen koulutuksen valintahaastattelu. Enpä osaa sanoa, miten se meni. Itsestä tuntuu, että voi olla vaikea päästä opiskelemaan, kun ei minulla ole aiempaa alan kokemusta. Mutta oli siellä toki paljon muitakin "alan vaihtajia". Vitsailimme siellä haastateltavien keskuudessa, että heittäydytäänkö taikauskoisiksi?! Kun tänään oli kolmastoista päivä ja sen luokan numero, missä meitä haastateltiin, oli 13. No, saa nähdä onko se hyvä vai huono asia ;). Kesäkuun alkupuolelle saakka tässä pitää pureskella kynsiä, sillä silloin opiskelupaikoista tiedotetaan.

Muilta osin elämä on jatkunut tavalliseen tapaan . Ystäviä, kirjoja, elokuvia ja musiikkia. Kaikki nämä rentouttavat muuten niin jänskää elämää :). Kamerakin pitäisi taas kaivaa naftaliinista, sillä viime aikoina en ole juuri kuvia ottanut. Keväthän olisi kuitenkin mitä mainiointa aikaa valokuvaukselle. Tosin tällä viikolla on ollut niin kylmää, että ulkona ovat näpit jäätyneet. Tänään satoi jopa LUNTA, kun minä kävelin töistä kotiin. Eli ei se kesä ihan vielä ole tullut, vaikka viikonloppuna kuljinkin hame päällä..

Tässäpä nämä tärkeimmät....ja jännittävimmät asiat tulikin. Mukavaa ja lämmintä viikon jatkoa kaikille, jotka täällä vielä käyvät kurkkimassa!

Toivotan teille blogiystävilleni oikein ihanaa ja aurinkoista vappua!

Nauttikaa kukin tavallanne.

Viime päivät olemme saaneet nautiskella aurinkoisesta kevätsäästä. Olenhan minäkin toki kevään tulon huomannut, mutta silti enempi olen keskittynyt oman elämäni uudelleenjärjestelyyn. Tänään töistä kotiin kävellessä nautin kuitenkin täysin siemauksin auringonpaisteen lisäksi lintujen liverryksestä ja keltaisina loistavista leskenlehdistä. Kotipihassa hymyilin puussa leikittelevälle oravalle. Ja huomaahan kevään tulon kaupungissakin, terassit, ne keskikaupungin juottolat, ovat auki =D. Toki voihan terassilla nykyään juoda keskieurooppalaisen sivistyneesti cappuccinoakin...tai sitten ei. Itse en ole niinkään terasseilla istuskelija, joten minulle on ollut merkityksetöntä se, että ne ovat olleet jo kuun alusta saakka pystyssä (tosin auki vain muutamina päivinä).

Työpäiviä nykyisessa työpaikassa on enää viisi jäljellä. Kun olen katsellut ja ihmetellyt menoa työpaikalla, en ole voinut kuin onnitella itseäni, että olen lähdössä pois. Tuntuu, että kaikki menee aina vain hullumpaan suuntaan. Elisabeth-täti on siis ollut Ihmemaassa ;). Asiaa ei auta yhtään se, että työpaikalla ja sen ympärillä tehdään remonttia. Kauhea melu, pöly ja jatkuvat tavaroiden siirrot paikasta toiseen hankaloittavat elämää. Tosin keskustassa kävellessä tuntuu, että vähän joka kulmalla tehdään remonttia tai katutöitä. Onko sekin sitten yksi kevään merkki, tiedä häntä?!

Mutta kun sain tuon työasian järjestykseen, mielikin on ollut kevyt ja aurinkoinen. Tuntuu, että putosi taakka harteilta. Mukava tehdä välillä jotain tyystin erilaista kuin nykyinen työni. Vapun jälkeen mulla on muutama päivä hengähdystaukoa ennenkuin aloitan uudessa työpaikassa. Voin vaikka juhlia vappuakin pidemmän kaavan mukaan ;).

Eilen kävin elokuvissa pitkästä aikaa. Joululahjaksi saadut liput piti käyttää. Leffa oli Menetetty maa , joka oli saanut aika monta pystiäkin. Olihan se ihan katsottava, mutta ei hyvä. Ensinnäkin minä tykkään onnellisista lopuista, jota tässä ei ollut ja toisekseen loppua kohti leffassa jäi niin monta asiaa arvailujen varaan, että se jo häiritsi minua. Sehän on toki hienoa, että katsojaa ei aliarvioida ja jotain jätetään salaperäisyyden verhon taakse, mutta liiallinen asioiden kertomatta jättäminen häiritsee. Tuntuu, että saa itse kirjoittaa koko kässärin päässään ;).

Tämä on kuitenkin ehdottomasti leffa, jonka haluan nähdä. Velmu Jack Nicholson ja aina vakuuttava Morgan Freeman takaavat varmasti elokuvanautinnon. Täytyy siis jostain varata aikaa kyseiseen viihdykkeeseen.

Viihdykkeistä puheenollen 30 seconds to Mars olisi tulossa kesäkuun alussa jäähalliin. Olisipa mahtavaa nähdä Jared Leto kumppaneineen ihan livenä . Täti voisi vaikka pyrkiä backstagelle katsomaan niitä Jaredin ah niin ihania silmiä :). Vaikka tuskin sinne tälläistä vanhusta päästettäisiin,heh. Mutta kun kukaan kavereistani ei ole bändistä kiinnostunut, niin enpä taida uskaltaa yksin lähteä. Ja voihan ne lippujen hinnatkin olla huimat...Mutta saahan sitä aina haaveilla.

Viime aikoina olen lukenut kirjallisuutta laidasta laitaan. Ensin oli vuorossa Patricia Cornwellin hyvinkin raadollinen rikosromaani Kuolleitten kirja, sitten Jude Deverauxin romanttista hömppää (Tie unelmiin) ja nyt lukuvuorossa on Douglas Kennedyn Vaarallinen valinta. Tämä viimeinen romaani on näistä tuntunut kaikkein parhaimmalta. Tarina pitää vahvasti otteessaan.

Nyt lähden iltateelle. Loppuun vielä yksi hyvä biisi. Tämä on jäänyt päähän soimaan, kun olen sen Voicelta kuullut niin monta kertaa. Tykkään U2:sta, mutta tämäkin versio biisistä on hyvä. Lämmintä ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Marianne  haastoi minut tälläiseen kyselyyn.

Vastaa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin ja lähetä kysely viidelle  (5) bloggaajalle.

Sain tämän kunniamaininnan Jannelta . Kiitos, tämä oli iloinen yllätys!

1. You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before.
2. Each of the blogs must have a purpose!
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
4. The logo from the award must be put on their blog and it mustlink back to this blog.

1.) Antaa tunnustus 5 blogille, joka ei vielä ole tunnustusta saanut (voi kyllä tarkoittaa ettei ole saanut mitään tunnustuksia? Ja löytyykö sellaisia enää?)
2.) Blogilla on oltava tarkoitus, päämäärä
3.) Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai
4.) Tunnustus on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.

Koska tämä tunnustus lienee kiertänyt jo alkukuusta lähtien blogeissa ja lähes jokainen sen on saanut, enpä nimeäkään tähän ketään. Tahdon silti antaa tunnustuksen jokaiselle, joka käy blogiani lukemassa ja kommentoimassa. Kiva, kun kuulutte elämääni!

Oho, kolme viikkoa kulunut enkä ole kirjoittanut saati lukenut toisten blogeja. En viitsi edes alkaa selittelemään mitään, sillä selityksiähän ne vain on. Tekosyitä. Aina löytyisi aikaa, jos vaan haluaa kirjoittaa eli ehkä mulla ei sitten ole ollut kirjoitusfiilistä. Nyt kuitenkin sain Jannelta kunniamaininnan ja Mariannelta haasteen, joten pakko kai tädinkin ainakin hetkellisesti ryhdistäytyä ;).

Töitä olen edelleen saanut tehdä liiankin kanssa. Tuntuu, että ei se viikon loma maaliskuun lopussa auttanut yhtään siihen krooniseen väsymykseen, jota poden. Vastuuta töissä kyllä annetaan, mutta päätäntävaltaa minulla ei juurikaan ole. Jos tuon jotain epäkohtia esiin ja ehdotan parannuskeinoja, niin minua kyllä kuunnellaan, mutta mitään ei silti tapahdu. Olen siis hattua myöten täynnä koko duunipaikkaa.

Siksipä teinkin tuossa viikolla radikaalin ratkaisun. Sanoin itseni irti. Vähän se tuntui pelottavaltakin, kun olen kuitenkin niin kauan kyseisellä alalla ollut. Itse työhän on ihan mukavaa, mutta kun ilmapiiri työyhteisössä on piloilla, niin ei siitä mitään tule. Ihan tyhjän päälle en kuitenkaan hyppää. Uusi työ, joka on tyystin erilaista nykyiseen verrattuna, alkaa toukokuun alkupuolella. Mistään unelmahommasta ei ole kysymys, vaan toivottavasti tämä on sellainen väliaikainen ratkaisu.

Itse asiassa olen hakemassa syksyllä opiskelemaan. Mutta ei siitä sen enempää vielä, kun ei sitä tiedä, huoliiko ne tälläistä vanhaa tätiä mihinkään ;). Mutta täytyy ainakin kokeilla, niin ei tarvitse sitten jossitella.

Tuon uuden työn takia jouduin muuten perumaan sen Kreikan matkani, joka olisi ollut toukokuun loppupuolella. Mutta ei se oikeastaan minua haitannut. Kyllähän noita matkoja voi tehdä sitten myöhemmin. Ja jos kuitenkin kesällä saisi pari viikkoa lomaa, niin voisihan sitä pikkuisen kiertää maailmaa..tai ainakin Suomea. Kotimaanmatkailukin on ihan kivaa.

Rantakuntoprojekti on vähän jämähtänyt paikoilleen :). No, enhän minä ole nyt lähdössä sinne etelään ja kotimaan rantakausi alkaa varmasti myöhemmin,eikös?! Eli vielä on aikaa. Ja olenhan minä jo ihan tyytyväinen siihen kahdeksaan kiloon, jotka sain tiputettua. Viime päivinä on ollut tosi upeita kelejä eli kiva on ollut lenkkeillä. Tuo postauksessani oleva kuvakin on napattu toissailtaiselta lenkiltäni auringonlaskun aikaan.

Muuten elämä on jatkunut tavalliseen tapaan ystävien ja harrastusten parissa. Tosin eräs muutos on vielä luvassa, mutta sitä en uskalla sanoa koska. Toivottavasti kuitenkin pian. Ja onneksi minulla on tukijoukkoja :). Ei sitä varmaankaan yksin uskaltaisi lähteä tekemään näitä tulevaisuudensuunnitelmia. Muuttamaan suuntaa elämässään.

Hyviä tekojakin olen yrittänyt tehdä. Olen kyllä aina osallistunut säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisiin keräyksiin, mutta vähän aikaa sitten päätin ryhtyä WorldVisionin kummiksi. Kummilapseni on kolumbialainen 3,5-vuotias poika, Michel Stiven. Täytyy varmaankin hänelle/perheelle kohta kirjoittaa pikku kirje.

Laitanpa tähän loppuun vielä lauantai-illan musiikkia. Tämä on Seal  ja tässä vielä toinen biisi . Nyt keskityn katselemaan American Idolia. Jaan kunniaa ja vastaan haasteeseen myöhemmin illalla.