Enkä nyt puhu säästä, vaan niistä muutoksen tuulista, jotka minun elämässäni puhaltaa. Sen verran voimakkaitakin puhureita välillä, että tädin pää on niistä sekaisin ;). No, loppupeleissä voisi sanoa, että olen hämmentynyt, mutta onnellinen. Pakko siis tulla onneaan tänne kuuluttamaan, vaikka en tiedä, käykö täällä Lisbetin aavekaupungissa enää kukaan.

Aavemaisuudesta puheenollen anonkin tässä (taas) synninpäästöä, kun en ole teihin blogiystäviin pitänyt yhteyttä. Voisin kai laulaa, että beibi anna mulle piiskaa , vaikka en masokisti olekaan ;).Mutta jonkunlaisen rangaistuksen olisin toki tästä mystisestä hiljaisuudesta ansainnut. Alistun siis nöyrästi kohtalooni ja määräämäänne rangaistukseen.

Mitäpäs minun elämässäni on sitten tapahtunut?! Töitä olen paiskinut siellä uudessa työpaikassa. Eka kuukausi sujui vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt viimeiset pari viikkoa on olleet jo ihan hyviä. Ja aika kevyttä duuniahan se on entiseen verrattuna eli poissa on se väsymys ja stressi, jotka vaivasivat vielä pari kuukautta sitten. En minä silti tätä duunia aio kovin kauan tehdä. Kyseessä on välietappi, josta suuntaan syksyllä eteenpäin.

Nimittäin tänään sain mukavaa postia. Olen päässyt opiskelemaan ja opinnot alkavat elokuussa. Olin jo aivan varma, etten saa opiskelupaikkaa, mutta tulihan tuo kirje loppujen lopuksi :). Ehdin kyllä jo suunnitella kaikenlaisia varasuunnitelmia, mitä teen jatkossa, mutta onneksi niitä ei nyt tarvitse toteuttaa. Vähän kyllä jänskättää, että miten se opiskelu pitkän työrupeaman jälkeen sujuu. Ja tietysti se taloudellinen puolikin vähän mietityttää. Kohta pitänee alkaa käymään paperisotaa eli hakea opintotukea, joka ei kyllä ole kovin kummoinen (muutama satanen). Melkein tulee mieleen, että jos ei hae tukea lainkaan ja tekee sitten vähän enemmän töitä opiskelun ohella. Jos opintotukea saa, niin saisi tienata vain jotain 500 euroa kuussa! En tiedä, onko kenelläkään kokemuksia asiasta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan ;). Onneksi siellä opiskelupaikassa on ilmainen ruoka, siinähän jo säästää, kun syö koululla mahansa täyteen. Kotona voi sitten nauttia makaronia ja tonnikalaa...tarkemmin ajatellen, taitaa minussa sittenkin olla vähän masokistia :).

No, ei muutokset vielä tähän loppuneet! Nimittäin asioita pitkään harkittuani, päätin vihdoin viimein ottaa ratkaisevan askeleen ja erota sedästä. Ehtihän siihen kymmeneen vuoteen mahtua paljon myrskyä ja välillä tyyntäkin. Mutta niin kauas toisistamme olemme jo ajautuneet, että turha jatkaa yhdessä olemista pelkän tottumuksen vuoksi, kun kumpikin voi olla onnellisempi tahollaan. Kauheasti minua kyllä pelotti ja jännitti kertoa sedälle erosta, mutta itse asiassa hän otti asian varsin fiksusti. Eli ihan ystävinä erotaan. Hän lupasi auttaa muutossakin.

Muutankin jo reilun viikon kuluttua. Asunto on toisella puolella kaupunkia ja se on tällä hetkellä peruskorjauksessa. Sikäli hyvä, ettei sitä tarvitse muuton yhteydessä jynssätä katosta lattiaan, kun kaikki pinnat on uusittu ja samoin hella, jääkaappi-pakastin ja astianpesukone ovat uusia. Neliöitä asunnossa on 43, mikä tietysti tuntuu tämän nykyisen asunnon jälkeen tosi pieneltä, mutta kyllähän minulle yksistään vähempikin tila riittää. En ole kyllä oikein mitään vielä tehnyt, mutta täytyy kai juhannuksen jälkeen aloittaa pakkausurakka. Ja kaupassakin pitäisi käydä ostamassa ainakin sänky ja keittiön pöytä tuoleineen sekä joitain kodinkoneita.

Ensin kuitenkin vietetään keskikesän juhlaa ja sitten vasta ajattelen muuttoa. Huomisen teen vielä normaalisti töitä, mutta sitten jään vapaille. Tarkoitus olisi viettää aikaa hyvässä seurassa, syödä ja juodakin ehkä vähän ;). Mitäpä sitä muuta tarvitsee ollakseen onnellinen. Nautitaan kesästä, sillä kuten länsinaapurikin laulaa: Sommaren är kort.

Muksaa juhannusta kaikille!

.

Taas on kulunut viikkokausia ilman, että täti on käynyt kirjoittelemassa. Tässä on tainnut tämän blogitouhun kanssa käydä vähän samoin kuin mulla aina käy kuntoilun ja laihdutuksenkin kanssa :). Ensin asiaan paneudutaan intoa täynnä ja jonkun aikaa tuota intoa jaksetaankin pitää yllä, mutta sitten tulee se repsahdus ;). Yritän kuitenkin vielä täällä blogiviidakossa rämpiä, vaikka vierailuni ovatkin satunnaisia. Eli periksi ei vielä anneta!

Kuten otsikossakin lukee ilmassa on ollut jännitystä. Jopa siitä määrin, että jo senkin takia kirjoittelu on täytynyt jättää väliin. Sormet olisivat kuitenkin vapisseet näppäimistöllä niin kovasti, että lopputuloksena olisi ollut pelkkää siansaksaa ;). Heh, eihän yhtään selittelyn makua?!

Mutta mikäs se sitten niin on jänskättänyt? No, ensinnäkin entinen työ loppui vappuna. Ihan tyytyväisenä, joskin hiukan haikein mielin työt lopetin. Taakse jäi kuitenkin pitkä työrupeama alalla ja myös muutamia mukavia työkavereita. Kaikki puhuivat mulle niin kauniisti silloin viimeisenä työpäivänä, että ihan tuli tippa linssiin. Ja kivan läksiäislahjankin sain :). Mutta eihän mitään ovia ole lopullisesti suljettu..

Muutamia päiviä rentouduin vapun jälkeen ja sitten viime viikon maanantaina alkoi tiivis kouluttautuminen nykyiseen työhön. Keskiviikkona jo hiukan aloittelin töitä, mutta torstai oli ensimmäinen virallinen työpäivä. Kyllä näin alussa on jännittänyt, että miten työstä suoriudun, mutta ainakin alku on ollut lupaava. Ja mukavia ovat olleet uudet työkaveritkin. Siis ei mitään valittamista toistaiseksi. Kyllähän se aika paha olisikin, jos heti neljän työpäivän jälkeen olisi tädin naama norsun v...lla ;).

Tänään oli erityisen jännittävä päivä, sillä kuten aiemmin tänne kirjoittelin, olen hakenut opiskelupaikkaa ja tänä aamuna oli kyseisen koulutuksen valintahaastattelu. Enpä osaa sanoa, miten se meni. Itsestä tuntuu, että voi olla vaikea päästä opiskelemaan, kun ei minulla ole aiempaa alan kokemusta. Mutta oli siellä toki paljon muitakin "alan vaihtajia". Vitsailimme siellä haastateltavien keskuudessa, että heittäydytäänkö taikauskoisiksi?! Kun tänään oli kolmastoista päivä ja sen luokan numero, missä meitä haastateltiin, oli 13. No, saa nähdä onko se hyvä vai huono asia ;). Kesäkuun alkupuolelle saakka tässä pitää pureskella kynsiä, sillä silloin opiskelupaikoista tiedotetaan.

Muilta osin elämä on jatkunut tavalliseen tapaan . Ystäviä, kirjoja, elokuvia ja musiikkia. Kaikki nämä rentouttavat muuten niin jänskää elämää :). Kamerakin pitäisi taas kaivaa naftaliinista, sillä viime aikoina en ole juuri kuvia ottanut. Keväthän olisi kuitenkin mitä mainiointa aikaa valokuvaukselle. Tosin tällä viikolla on ollut niin kylmää, että ulkona ovat näpit jäätyneet. Tänään satoi jopa LUNTA, kun minä kävelin töistä kotiin. Eli ei se kesä ihan vielä ole tullut, vaikka viikonloppuna kuljinkin hame päällä..

Tässäpä nämä tärkeimmät....ja jännittävimmät asiat tulikin. Mukavaa ja lämmintä viikon jatkoa kaikille, jotka täällä vielä käyvät kurkkimassa!

Toivotan teille blogiystävilleni oikein ihanaa ja aurinkoista vappua!

Nauttikaa kukin tavallanne.

Viime päivät olemme saaneet nautiskella aurinkoisesta kevätsäästä. Olenhan minäkin toki kevään tulon huomannut, mutta silti enempi olen keskittynyt oman elämäni uudelleenjärjestelyyn. Tänään töistä kotiin kävellessä nautin kuitenkin täysin siemauksin auringonpaisteen lisäksi lintujen liverryksestä ja keltaisina loistavista leskenlehdistä. Kotipihassa hymyilin puussa leikittelevälle oravalle. Ja huomaahan kevään tulon kaupungissakin, terassit, ne keskikaupungin juottolat, ovat auki =D. Toki voihan terassilla nykyään juoda keskieurooppalaisen sivistyneesti cappuccinoakin...tai sitten ei. Itse en ole niinkään terasseilla istuskelija, joten minulle on ollut merkityksetöntä se, että ne ovat olleet jo kuun alusta saakka pystyssä (tosin auki vain muutamina päivinä).

Työpäiviä nykyisessa työpaikassa on enää viisi jäljellä. Kun olen katsellut ja ihmetellyt menoa työpaikalla, en ole voinut kuin onnitella itseäni, että olen lähdössä pois. Tuntuu, että kaikki menee aina vain hullumpaan suuntaan. Elisabeth-täti on siis ollut Ihmemaassa ;). Asiaa ei auta yhtään se, että työpaikalla ja sen ympärillä tehdään remonttia. Kauhea melu, pöly ja jatkuvat tavaroiden siirrot paikasta toiseen hankaloittavat elämää. Tosin keskustassa kävellessä tuntuu, että vähän joka kulmalla tehdään remonttia tai katutöitä. Onko sekin sitten yksi kevään merkki, tiedä häntä?!

Mutta kun sain tuon työasian järjestykseen, mielikin on ollut kevyt ja aurinkoinen. Tuntuu, että putosi taakka harteilta. Mukava tehdä välillä jotain tyystin erilaista kuin nykyinen työni. Vapun jälkeen mulla on muutama päivä hengähdystaukoa ennenkuin aloitan uudessa työpaikassa. Voin vaikka juhlia vappuakin pidemmän kaavan mukaan ;).

Eilen kävin elokuvissa pitkästä aikaa. Joululahjaksi saadut liput piti käyttää. Leffa oli Menetetty maa , joka oli saanut aika monta pystiäkin. Olihan se ihan katsottava, mutta ei hyvä. Ensinnäkin minä tykkään onnellisista lopuista, jota tässä ei ollut ja toisekseen loppua kohti leffassa jäi niin monta asiaa arvailujen varaan, että se jo häiritsi minua. Sehän on toki hienoa, että katsojaa ei aliarvioida ja jotain jätetään salaperäisyyden verhon taakse, mutta liiallinen asioiden kertomatta jättäminen häiritsee. Tuntuu, että saa itse kirjoittaa koko kässärin päässään ;).

Tämä on kuitenkin ehdottomasti leffa, jonka haluan nähdä. Velmu Jack Nicholson ja aina vakuuttava Morgan Freeman takaavat varmasti elokuvanautinnon. Täytyy siis jostain varata aikaa kyseiseen viihdykkeeseen.

Viihdykkeistä puheenollen 30 seconds to Mars olisi tulossa kesäkuun alussa jäähalliin. Olisipa mahtavaa nähdä Jared Leto kumppaneineen ihan livenä . Täti voisi vaikka pyrkiä backstagelle katsomaan niitä Jaredin ah niin ihania silmiä :). Vaikka tuskin sinne tälläistä vanhusta päästettäisiin,heh. Mutta kun kukaan kavereistani ei ole bändistä kiinnostunut, niin enpä taida uskaltaa yksin lähteä. Ja voihan ne lippujen hinnatkin olla huimat...Mutta saahan sitä aina haaveilla.

Viime aikoina olen lukenut kirjallisuutta laidasta laitaan. Ensin oli vuorossa Patricia Cornwellin hyvinkin raadollinen rikosromaani Kuolleitten kirja, sitten Jude Deverauxin romanttista hömppää (Tie unelmiin) ja nyt lukuvuorossa on Douglas Kennedyn Vaarallinen valinta. Tämä viimeinen romaani on näistä tuntunut kaikkein parhaimmalta. Tarina pitää vahvasti otteessaan.

Nyt lähden iltateelle. Loppuun vielä yksi hyvä biisi. Tämä on jäänyt päähän soimaan, kun olen sen Voicelta kuullut niin monta kertaa. Tykkään U2:sta, mutta tämäkin versio biisistä on hyvä. Lämmintä ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Marianne  haastoi minut tälläiseen kyselyyn.

Vastaa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin ja lähetä kysely viidelle  (5) bloggaajalle.

Sain tämän kunniamaininnan Jannelta . Kiitos, tämä oli iloinen yllätys!

1. You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before.
2. Each of the blogs must have a purpose!
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
4. The logo from the award must be put on their blog and it mustlink back to this blog.

1.) Antaa tunnustus 5 blogille, joka ei vielä ole tunnustusta saanut (voi kyllä tarkoittaa ettei ole saanut mitään tunnustuksia? Ja löytyykö sellaisia enää?)
2.) Blogilla on oltava tarkoitus, päämäärä
3.) Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai
4.) Tunnustus on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.

Koska tämä tunnustus lienee kiertänyt jo alkukuusta lähtien blogeissa ja lähes jokainen sen on saanut, enpä nimeäkään tähän ketään. Tahdon silti antaa tunnustuksen jokaiselle, joka käy blogiani lukemassa ja kommentoimassa. Kiva, kun kuulutte elämääni!

Oho, kolme viikkoa kulunut enkä ole kirjoittanut saati lukenut toisten blogeja. En viitsi edes alkaa selittelemään mitään, sillä selityksiähän ne vain on. Tekosyitä. Aina löytyisi aikaa, jos vaan haluaa kirjoittaa eli ehkä mulla ei sitten ole ollut kirjoitusfiilistä. Nyt kuitenkin sain Jannelta kunniamaininnan ja Mariannelta haasteen, joten pakko kai tädinkin ainakin hetkellisesti ryhdistäytyä ;).

Töitä olen edelleen saanut tehdä liiankin kanssa. Tuntuu, että ei se viikon loma maaliskuun lopussa auttanut yhtään siihen krooniseen väsymykseen, jota poden. Vastuuta töissä kyllä annetaan, mutta päätäntävaltaa minulla ei juurikaan ole. Jos tuon jotain epäkohtia esiin ja ehdotan parannuskeinoja, niin minua kyllä kuunnellaan, mutta mitään ei silti tapahdu. Olen siis hattua myöten täynnä koko duunipaikkaa.

Siksipä teinkin tuossa viikolla radikaalin ratkaisun. Sanoin itseni irti. Vähän se tuntui pelottavaltakin, kun olen kuitenkin niin kauan kyseisellä alalla ollut. Itse työhän on ihan mukavaa, mutta kun ilmapiiri työyhteisössä on piloilla, niin ei siitä mitään tule. Ihan tyhjän päälle en kuitenkaan hyppää. Uusi työ, joka on tyystin erilaista nykyiseen verrattuna, alkaa toukokuun alkupuolella. Mistään unelmahommasta ei ole kysymys, vaan toivottavasti tämä on sellainen väliaikainen ratkaisu.

Itse asiassa olen hakemassa syksyllä opiskelemaan. Mutta ei siitä sen enempää vielä, kun ei sitä tiedä, huoliiko ne tälläistä vanhaa tätiä mihinkään ;). Mutta täytyy ainakin kokeilla, niin ei tarvitse sitten jossitella.

Tuon uuden työn takia jouduin muuten perumaan sen Kreikan matkani, joka olisi ollut toukokuun loppupuolella. Mutta ei se oikeastaan minua haitannut. Kyllähän noita matkoja voi tehdä sitten myöhemmin. Ja jos kuitenkin kesällä saisi pari viikkoa lomaa, niin voisihan sitä pikkuisen kiertää maailmaa..tai ainakin Suomea. Kotimaanmatkailukin on ihan kivaa.

Rantakuntoprojekti on vähän jämähtänyt paikoilleen :). No, enhän minä ole nyt lähdössä sinne etelään ja kotimaan rantakausi alkaa varmasti myöhemmin,eikös?! Eli vielä on aikaa. Ja olenhan minä jo ihan tyytyväinen siihen kahdeksaan kiloon, jotka sain tiputettua. Viime päivinä on ollut tosi upeita kelejä eli kiva on ollut lenkkeillä. Tuo postauksessani oleva kuvakin on napattu toissailtaiselta lenkiltäni auringonlaskun aikaan.

Muuten elämä on jatkunut tavalliseen tapaan ystävien ja harrastusten parissa. Tosin eräs muutos on vielä luvassa, mutta sitä en uskalla sanoa koska. Toivottavasti kuitenkin pian. Ja onneksi minulla on tukijoukkoja :). Ei sitä varmaankaan yksin uskaltaisi lähteä tekemään näitä tulevaisuudensuunnitelmia. Muuttamaan suuntaa elämässään.

Hyviä tekojakin olen yrittänyt tehdä. Olen kyllä aina osallistunut säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisiin keräyksiin, mutta vähän aikaa sitten päätin ryhtyä WorldVisionin kummiksi. Kummilapseni on kolumbialainen 3,5-vuotias poika, Michel Stiven. Täytyy varmaankin hänelle/perheelle kohta kirjoittaa pikku kirje.

Laitanpa tähän loppuun vielä lauantai-illan musiikkia. Tämä on Seal  ja tässä vielä toinen biisi . Nyt keskityn katselemaan American Idolia. Jaan kunniaa ja vastaan haasteeseen myöhemmin illalla.

Niin on taas aika kulunut ja täti laiskotellut. Loma on siis kohta takana, enää pari päivää sitä ihanuutta jäljellä. Eikä yhtään innostaisi mennä maanantaina töihin. Kertoo varmaankin jotain mun työmotivaatiosta ;).

Mitään ihmeellistä en ole lomalla puuhaillut. Tai en enää muista, dementia iskenyt ;).Sunnuntai kului viettäen laatuaikaa hyvässä seurassa. Maanantaina tein kotitöitä ja illalla veli vaimonsa kanssa kävi yllärivierailulla. Kiva oli nähdä heitä pitkästä aikaa. Vaikka välimatkaa on vain 50 km, niin usein ei tule kyläiltyä. Tiistaina lisää kotitöitä, käynti kaupungilla ja salitreeniä.

Keskiviikko ja torstai kului jälleen hyvässä seurassa. Olin tässä ihan lähistöllä yökylässä. Siinä se minun lomareissuni sitten olikin =D. Mutta kivaa oli kuitenkin olla pari päivää poissa kotoa tavanomaisista ympyröistä. Mieli virkistyi.

Tänään lähdin kaupungille tarkoituksena vähän shoppailla. Törmäsin heti ekassa kaupassa tuttavaan, joka liimautui mun seuraan. Koska hän lupautui viemään minut kotiinkin, niin loppujen lopuksi siinä kävi niin, että minä olin tämän tuttavan seurana ostoksilla enkä oikein päässyt katselemaan niitä juttuja, mitä olin itse aikonut ostaa. Kohteliaana kun en kehdannut tuttavalleni sanoa, että ei mua kiinnosta hänen kanssaan kulkea. Vähän kyllä harmitti, mutta säästyipä rahat :).

Kurkkunikin olen onnistunut saamaan kipeäksi. Eilen illalla jo lääkitsin itseäni finnrexinillä, auringonhattu-uutteella, hunajateellä ja valkosipulilla. Eli kaikkea mahdollista otin :). Mutta sitkeästi vaan kurkkukipu vaivaa. Niinpä kaadoinkin nyt saunan jälkeen lasiini Meukowin konjamiinia. Jospa se tehoaisi paremmin.

Viikonlopulle on luvassa kyläilyä parissa paikassa. Eli varmaankin ihan kivoja hetkiä tiedossa. Ja kelloja siirretään viikonloppuna, se on sitten kesäaika käsillä...vaikka ulkona ei siltä näytäkään, kun viikolla oli niin kamala lumimyräkkä.

Muksaa viikonloppua heille, jotka vielä viitsii (tädin laiskuudesta huolimatta) käydä täällä kurkkimassa!

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein iloista pääsiäistä. Itse olen huomisen ja lauantain vielä töissä, mutta sitten pääsenkin nautiskelemaan suklaamunista ja pashasta (varsinaisia laihdutusaineksia =D). Mämmistä en tykkää..

Nyt on kyllä homma päässyt lipsahtamaan pahasti käsistä! Kaksi viikkoa on vierähtänyt, kun edellisen kerran kirjoitin. Monena päivänä olen aikonut kirjoittaa, mutta sitten on joko ollut liian kiire tai väsy tai..seli seli. Mutta eikös tämä bloggailun vähyys osoita sen, että minulla on muutakin elämää? Tai sitten sen, että minusta on tullut laiska, heh. No, yritän vastedes hiukan useammin käydä blogimaailmassa.

Elämä kulkee edelleen tuttuja ratojaan. Tosin tiettyjä muutoksia elämään suunnittelen ja ajatukset pyörivät paljon näissä tulevaisuudenkuvissa. Mutta enpä puhu niistä vielä mitään, kun en tiedä, toteutuvatko kaikki suunnitelmat. Ainakin yksi asia elämässäni tulee muuttumaan..ja reilusti parempaan suuntaan :).

Töitä olen paiskinut edelleen aika paljon. Tuntuu, että touhu käy aina vain hullummaksi ja hullummaksi. Olen siis varsinaisessa oravanpyörässä, ei kovin kivaa. Työstä on tullut enemmänkin sellaista pakkopullaa. Onneksi minulle on tulossa apuvoimia, sillä pomo suostui jopa palkkaamaan meille uuden työntekijän, Pipsan, joka muiden töiden ohella tekee minun töitä silloin, kun olen vapaalla. Hän on nyt muutaman viikon harjoitellut . Joiltain osin olen epäileväinen hänen kyvyistään, mutta ehkä kyse on vain alkukankeudesta. Kai hän aina muutaman päivän selviää. Ettei talo kaadu, vaikka olenkin poissa.

Nyt olen ollut viikonloppuvapaalla, todellinen nautinto. Vielä pitää jaksaa kuuden työpäivän putki ja sitten minulla alkaakin kahdeksan päivän loma (23.- 30.3.). Tai talvilomanhan minä pidin jo vuodenvaihteessa, mutta palkallisia vapaita on vielä säästössä. Tuhlaan ne nyt, kun tuntuu, että olen loman tarpeessa. 

Kuntosalilla olen edelleen jaksanut käydä, tosin tällä viikolla olin niin laiska, että käynnit jäi kahteen. Mutta olen sitten yrittänyt jumpata kotona. Ja työmatkat taittuu kävellen, joten eiköhän sitä liikuntaa tarpeeksi tule. Vaa'alla en ole nyt lähiaikoina käynyt, mutta viimeksi painonpudotusta oli kahdeksan kiloa. Alussa paino tippui aika nopeasti, mutta nyt ei kiloista enää tahdo päästä niin helposti irti. Tyytyväinen olen kuitenkin suuntaukseen. Onhan se ollut melko ihanaa, kun monet vaatteet, jotka ovat roikkuneet tuolla vaatekaapissa tyhjän panttina, mahtuvat taas päälle. Sehän on yhtä säästöä, kun ei tarvitse lähteä vaateostoksille.

Tosin pitihän tädin ikiteininä käydä tutustumassa kaupungissamme hiljakkoin avattuun uuteen ruotsalaiseen halpisvaatekauppaan :). Kohderyhmänähän on siis nuoret naiset, mutta minähän olen ennenkin tottunut ostamaan vaatteeni samoista liikkeistä teinien kanssa, joten piti tuonnekin mennä. Torstaina kävin katsomassa, mitä kaupasta löytyy ja perjantaina, kun oli enemmän aikaa, kävin sovittamassa ja ostin pari t-paitaa ja neuletakin. Sellaisia arkivaatteita vaan.

Ystäviäni olen myös tapaillut melko usein. Mikäs sen hauskempaa, kun ystävien seurassa vietetty aika. Setä kun tuntuu nykyään omistautuneen jääkiekolle ja muullekin urheilulle, niin minun pitää keksiä omat huvini. Hieman olinkin närkästynyt, kun setä viikko sitten kommentoi minun tietokoneen käyttöäni. Olen kuulemma liikaa koneella ja se on vaikuttanut meidän suhteeseenkin ! Hiukan olin ihmeissäni, kun olen viime aikoina ollut koneella normaalia vähemmän. Ja setä itse on tosiaan kiertänyt kavereittensa kanssa kaikki lätkämatsit (ja baarit sen jälkeen) tai sitten katsonut urheilua kotisohvalla. Hhmm..tuo on kai jotain miesten logiikkaa ?!

Kummipoika täytti kaksi vuotta keskiviikkona. Koska sukulaiset olivat häntä silloin runsain mitoin onnittelemassa, niin me kävimme pojun luona jo maanantaina. Lahjan osto oli hiukan hankalaa, kun tuntuu, että kaikki lelut on joko vauvoille tai kolmevuotiaille. Mutta suosituksiahan ne vaan on. Enpä usko kummipojan enää tunkevan mitään suuhunsa, vaikka leluissa olisikin pieniä osia... Täti oli onnellinen, mutta väsynyt vietettyään monta tuntia lasten kanssa leikkien.

Nyt pitää rientää katsomaan American Idolia, en ole siis unohtanut realitya :). Suosikit ovat kutakuinkin pysyneet samoina alusta saakka. David Cook oli eilen superhyvä rockversiolla Lionel Richien biisistä.

Oikein mukavaa palmusunnuntain iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! Eipä ole muuten pikkunoitia meillä näkynyt..